Jarrut!

Moi tyypit.

Tein talvella tosi kivat sukat hassuilla pohjilla, mutta ne joutuivat monen julman mutkan kautta yhden idiootin omistukseen, enkä tiedä niiden tarkemmasta kohtalosta. Olin eka tosi vihainen, mutta sitten tajusin, että voin tietysti tehdä uudet. Ja paremmat. Itse asiassa nyt kun asiaa miettii, niin noissahan oli vähän kankea varsi ja löysä kantapää. HAHHAH! Siinähän luistelet makkarasukillasi, urpo.

Haluaisin Kerämeren olevan toivoa ja intoa herättävä paikka, eikä vähiten  siksi, että olen itse osannut tehdä käsitöitä vasta muutaman vuoden. En ehkä edes sitäkään. Olen ennenkin toitottanut, että jos minä osaan, niin kuka vaan oppii! Tämän toivon ja innon haluan nyt valaa itseeni. Vaikka sukat ovatkin poissa, voin tehdä uudet ja paremmat. Ja näyttää teille viimeisen havaintoni niistä.

Jarruaine on ihan sairaan hauska juttu! Ja okei, kai idioottienkin täytyy pitää jalkansa lämpiminä. Ja onneksi jarruainetta on jäljellä vielä paljon! Valmistun kesällä ja tapaan opettajat ehkä vikaa kertaa, joten ajattelin neulaista heille jotain lahjaksi. Heinäkuu on vähän hassu aika antaa neulelahjoja, mutta ne lahjat tulevat sitten käyttöön kun he seuraavan kerran tulevat Suomeen. Ja silloin niitä ehkä jo tarvitaan.

Kivaa et on kesä! Terkut kaikille!

Metti

Menetetyt sienisukat